Hassu juttu

Välillä musta tuntuu et elän jossai komediasarjassa. En tiiä onko vika mussa,
mun sosiaalisissa suhteissa vai mun päässä, mutta välillä kyllä ihmettelen että, nii...

Mulla oli viime torstaina oponaika, ja aiheena mikäs muukaan kun TULEVAISUUS
din din dii. No mikäs siinä. Kaikki meni ihan hyvin kunnes opo sano " No saaga, kuvaileppa itteäs, millanen sä oot?" Niin...Se on ihan hyvä kysymys. No kyllä mä oikeesti siellä jotai osasin sanoa. Kerroin että mua kiinnostaa mm alat kuten: sosiaaliantropologia, kulttuuriantropologia, kielet, kansainväliset suhteet, ja kehitysmaatutkimus. Mä haluan opiskella ulkomailla yliopistossa, mieluiten Briteissä, tai Usassa. Mun tulevassa työssä pitää päästä matkustelemaan, olemaan ihmisten kanssa kanssakäymisissä, ja auttamaan muita. Palkalla tai työtunneilla ei oo väliä. Ja kivoja ammatteja ois kielitieteilijä, diplomaatti tai rauhanneuvottelija : D Olin itseasiassa aika yllättyny, miten paljo sain itestäni irti! Ja tammikuussa on uusi aika ni pääsen pohdiskelemaan lisää aiheesta, jee!

Viikonloppuna olin kotosalla ja olin myymässä äitin tuotteita yhissä myyjäisissä Lahdessa. Lauantaina käytii äitin kaa Kappalhissa ja kun äiti mietti, että pitäiskö sen ostaa mulle S vai M kokoset sukkahousut, ni myyjä katsahti muhun ja kommentoi" Mä ottaisin M, ku tota pituuttaki näyttää löytyvän" Jep... löýtyyhän sitä pituutta huikeat 158 cm! mut joo tuli aika voittaja-olo : D

Myöhemmin samana päivänä olin siellä myyjäispaikalla, ja otin itelleni sellassen kokoontaittevan tuolin ja istahdin. Siinä istuskelin hetken kunnes löysin itteni lattialta. Tuoli oli napsahtanu takasi taitetuks, tai no en mä ees tiiä mitä siin tapahtu, muuta ku että rakkaat vanhemmat tämän todistaessaan alkoivat molemmat nauraa HYVIN kovaäänisesti. Kun lopulta pääsin ylös, huomasin kaikkien myyjien tuijottavan mua. Viereisen pöydän myyjä kommentoi myöhemmin tapahtunutta " Päivän piristys". Glad you liked it : D

Sunnuntaina olin taas myymässä, kun paikalla saapui keski-ikäinen nainen ja alkoi juttelemaan tuttavallisesti mulle ja iskälle. Se oli joku äitin ja iskän torimyyjätuttu, jonka ne oli nähny viimeks 4 vuotta sitten. Siinä se jutteli mulle ja iskälle, ja tuntu osottavan kaikki puheensa mulle, mikä oli hassua koska en ollu koskaan ennen nähny koko ihmistä. Kun nainen oli lähteny iskä sano" Kai sä tiiät et se luuli sua koko tän ajan sun äidiks" Well thats nice, mä oonki aina halunnu näyttää 30 vuotta itteeni vanhemmalta. Kyllä mä tunnustan, että musta ja äidistä näkyy et ollaan sukua mut että oltais sama henkilö?! vähä rotiii nyt tähä touhuu hei, mun itsetunto palaa ennalleen tän jälkee varmaa joskus 10 vuoden päästä.

Äiti anto mulle viikonloppuna uuden hatun. Äiti siis oon käsityöläinen ja se on ite huovuttanu sen hatun.
http://www.feltfaction.fi/  Tos on porukoitten yrityksen nettisivut et sieltä voi huomata että ne ei ehkä tee mitää normaalimmista päästä olevia juttuja. Mut mä kyl tykkään! Maanantaina mun kavereitten keskuudessa mun hattu aiheutti lievästi sanottuna hilpeyttä. Ja kotiin kävellessäni naurettiin Iiran kanssa ohikulkijoitten ilmeille. Ei mua oikeestaan kiinnosta mitä muut on mieltä, koska ite tykkään mun hatusta!

Maanantaina aamuna tulin Orimattilasta Helsinkiin, ja yritin päästä kämpilleni. Mut ulko-ovi oli jäässä. Mul oli supertäys laukku ja pyykkipussi. Koska en halunnut kanniskella alusvaatteitani Helsingin keskustan läpi läpinäkyvässä pussissa, jätin pyykit mun postilaatikkoon. Mahto postintuoja ihmetellä.

"The past can hurt. You can either run from it or learn from it"- Lion King

StarWarstyttö

w2ykugvjb  on tapahtunu tosi paljo kaikkee since viime kerta ku kirjottelin.
Jos tulit blogiini lukemaan syvällisiä ajatuksia, niin pahoittelen, ei tällä kertaa,
Sen sijaan jos haluat kuulla kaikkea mukavaa ja ehkäpä jopa hauskaakin tarinaa elämästäni
niin keep reading.

Viime perjantai. The day ku mun piti tehdä se juttu koulunlehteen. Shocker sinänsä etten uskaltanu mennä kysymää ketää siihe, ja päädyin haastattelemaan vain kolmea henkilöä, joista kaksi oli mun kavereita. Onneks kuitenki tajusin et mul on viel maanantai aikaa kohdata pelkoni and face the people. Illalla menin mun koulukaverin Roosan pikkujouluihin Vantaalle, ja huhhuh oli ihan sika kivaa, ruoka oli hyvää ja seura oli vielä parempaa. Laulettiin Singstaria joku kolme tuntia ja obviously I rocked : DDDD

Lauantaina lähin joulushoppailemaan. Kulutin 120 e, kolmessa tunnissa, ja ostin jonku seittemän lahjaa. Lahjojen hankinta on vaa parasta mitä tiiän!

Sunnuntai kului siivoillessa. Illalla paketoin kaikki jo ostetut lahjat. Ja joo mä oon nii neuroottinen, ettdn voi vaa paketoida lahjoja vaan mulla pitää olla vähintään kahta eri lahjapaperia ja kolmea eri väristä lahjanauhaa, jotta voin jokaisen lahjan kohdalla miettiä että mikä lahjapaperi ja lahjanauha sopii parhaiten lahjansaajan persoonaan, jep...



Maanantaina ryhdistäydyin, ja sain haastateltua jopa kuutta tyyppiä. Joista vaan pari oli mun kavereita : D. Yhtä tyttöraukkaa seurasin sniikisti atk-luokkaan, jossa istahdin kahden koneen päähän kohteestani, ja keräsin rohkeuttani puoli tuntia. Tuotin kavereilleni myös suurta iloa kun kuvailin pari haastateltavaa ihan itse ( Iira kuvas suurimman osan) ja kuvatessani mietin että miks ihmeessä mun pitää peruuttaa niin kauas, ja miks nää kuvat ei näytä samalta kun iiran ottamat. Annettuani kameran taksi Iiralle, se naureskeli ja kysy miks mun kuvat on vaakakuvia, Then it hit me, oisin toki voinu kääntää kameraa!

Eilen ollessani töissä hakemassa Sofiaa päiväkodista, ajauduin kiistaan neljän 5-vuotiaan pojan kanssa siitä onko Star Wars hyvä vai ei. Kiista alkoi siitä, että pojat huomasivat mun rakkaan Star Wars-laukun.
Kun hain Joonaksen viereisestä ryhmästä, Joonas juos mua vastaan hymyillen ja halas. Päiväkotitäti kommentoi taphtumaa" Taidat Saaga olla aikamoinen lastenhoitaja, kun Joonas aina reagoi noin ku näkee sut" Tarpeetontaki sanoa että hymyilin koko loppu päivän.

Tänään hakiessani taas Sofiaa, eiliset pojat huus mut nähdessään " Hei se StarWarstyttö tulee!" Thats cool : D Jutustelin siinä taas poikien kanssa, ja tällä kertaa oltii ihan yhteisymmärryksessä siitä kuinka mahtava Star Wars on. Yks pojista mainitsi Star Wars-karkit, onks semmossia? Jos on ni mä haluun!
Bussissa näin kahella pojalla ihan  sika mageet Star-Wars reput. Viime päivinä on tullu semmoi olo et oisin henkisesti 6v.

I have an idea, again

Mun suurin ongelma on saamattomuus. Keksin ihan sikana kaikkii mahtavia ideoita, mut en ikinä toteuta niitä. Tai ehkä useemmin alotan ne, mut en lopeta. Eikä se oo vaa ideoiden kaa, vaa muutenki elämässä. Mä tykkään alottaa asioita mut sit ku se alkuhuuma on ohi ni I`m done. Mun parisuhteissakin on sama ongelma. Mä oon luovuttaja, ja mä tiedostan sen.

 Mä en taida tuntea itteäni hirveen hyvin, koska kuljen pää pilvissä enkä ollenkaan ajattelu mihin oon kykeneväinen ja mihin en. Tai sit oon vaa toiveikas, ja uskon et today is the day ku saan jotai valmiiks. Joka viikko sanon itelleni, ainaki kerran, et noni nyt mä ryhdistäydyn ja alotan panostamaan koulussa, syömään terveellisemmin, käymään lenkkeillä, olemaan vähemmän koneella yms yms, mut ei se ikinä onnistu. Mulla ei vaan ole minkäänlaista itsekuria ylläpitää asioita jotka oon alottanu. Ku itsekuria jaettiin ni mä olin kattomassa O.C:tä ja syömässä pizzaa.

Sain tässä alkusyksystä ihan mahtavan idean et haluun tehä meiän koulun lehtee sellassen muotijutun, Hellooks  tyyliin, ja sit se ois niiku ressulooks. Ehdotin sitä sinne lehen toimitukseen ja sain kannatusta idealleni, ja luvan tehdä jutun tokaan lehteen. No tunnit vierivät, päivät, kuukaudet, ja tässä sitä ollaan, mulle ilmotettiin eilen että deadline on maanantaina. Olishan sitä voinu tarttua toimeen sillon pari kuukautta sitten mutta sehän oliski ollu ihan liian tuotteliasta multa! En voi yhtään ihmetellä että stressinmäärä mun elämässä on elefanttimaista, mutta itseppä sen aiheutan kun en  A) tee asioita B) en tee asioita loppuun tai C) teen asiat viime tingassa.

Jos joku tietää miten pystyisin saamaan jotain aikaan,  ni kertokaa toki! Koska tällä hetkellä musta tuntuu et leikin piilosta itsekurin kaa, ja se on ostanu itelleen näkymättömyysviitan ebaysta.

" A dream is a wish your heart makes"-Cinderella

Hey teacher leave them kids alone!

Mul oli tässä sellai projekti, että tein kasan ammatinvalintatestejä, ja vähä vertailin minkälaisia ammatteja mulle suositellaan. Jokainen ammatti sai sitten pisteitä sen mukaan miten niitä suositeltiin ( 3 pistettä per suositus), ja tässä pisteiden mukaan top 5!

5. sija : sosiaalityöntekijä ja toimittaja (8 pistettä)  

                                                                           

4. sija : pappi ja turistiopas (9 pistettä)        

                                                                               

3. sija : lentoemäntä ja näyttelijä (10 pistettä) 

                                                                              

2. sija : laulaja/muusikko ja psykologi (14 pistettä)       

(Tässähän minä chillaamassa viime kesänä)

                                                                 

                                                                                                                                                                 

1. sija: OPETTAJA (29 pistettä)

This is expectation:

And this would be me:

Ei silleen etten tykkäis lapsista, tai opettamisesta, koska tykkään molemmista tosi paljon. Mut ongelmana ois se et kyllästyisin kuoliaaks. En jaksais opettaa samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan, ja noudattaa samoja rutiineita ja aikatauluja. Ehkä suurin ongelma on kuitenki se, että haluisin matkustella työssäni. Mut HUH toi opettajan ylivoima on kyl aika hätkähdyttävä.

No joo opettaja oli kyl aika odetettavissa, mutta se ammatti joka nyt kyllä vähän yllätti oli pappi. REALLY?! Mähän en siis ole uskovainen, mutta ehkäpä nää testit on sitä mieltä, että mulla on potentiaalia löytää Jumala viel täs joku päivä, we will see : D Ehkäpä tää on sittenkin  mun tulevaisuus:

(Joo pahottelen Paintin käyttö on viel vähä hakuses, mut you get the point : D)

"What do you do when things go wrong? Oh! You sing a song!" - Snow White