mun sosiaalisissa suhteissa vai mun päässä, mutta välillä kyllä ihmettelen että, nii...
Mulla oli viime torstaina oponaika, ja aiheena mikäs muukaan kun TULEVAISUUS
din din dii. No mikäs siinä. Kaikki meni ihan hyvin kunnes opo sano " No saaga, kuvaileppa itteäs, millanen sä oot?" Niin...Se on ihan hyvä kysymys. No kyllä mä oikeesti siellä jotai osasin sanoa. Kerroin että mua kiinnostaa mm alat kuten: sosiaaliantropologia, kulttuuriantropologia, kielet, kansainväliset suhteet, ja kehitysmaatutkimus. Mä haluan opiskella ulkomailla yliopistossa, mieluiten Briteissä, tai Usassa. Mun tulevassa työssä pitää päästä matkustelemaan, olemaan ihmisten kanssa kanssakäymisissä, ja auttamaan muita. Palkalla tai työtunneilla ei oo väliä. Ja kivoja ammatteja ois kielitieteilijä, diplomaatti tai rauhanneuvottelija : D Olin itseasiassa aika yllättyny, miten paljo sain itestäni irti! Ja tammikuussa on uusi aika ni pääsen pohdiskelemaan lisää aiheesta, jee!
Viikonloppuna olin kotosalla ja olin myymässä äitin tuotteita yhissä myyjäisissä Lahdessa. Lauantaina käytii äitin kaa Kappalhissa ja kun äiti mietti, että pitäiskö sen ostaa mulle S vai M kokoset sukkahousut, ni myyjä katsahti muhun ja kommentoi" Mä ottaisin M, ku tota pituuttaki näyttää löytyvän" Jep... löýtyyhän sitä pituutta huikeat 158 cm! mut joo tuli aika voittaja-olo : D
Myöhemmin samana päivänä olin siellä myyjäispaikalla, ja otin itelleni sellassen kokoontaittevan tuolin ja istahdin. Siinä istuskelin hetken kunnes löysin itteni lattialta. Tuoli oli napsahtanu takasi taitetuks, tai no en mä ees tiiä mitä siin tapahtu, muuta ku että rakkaat vanhemmat tämän todistaessaan alkoivat molemmat nauraa HYVIN kovaäänisesti. Kun lopulta pääsin ylös, huomasin kaikkien myyjien tuijottavan mua. Viereisen pöydän myyjä kommentoi myöhemmin tapahtunutta " Päivän piristys". Glad you liked it : D
Sunnuntaina olin taas myymässä, kun paikalla saapui keski-ikäinen nainen ja alkoi juttelemaan tuttavallisesti mulle ja iskälle. Se oli joku äitin ja iskän torimyyjätuttu, jonka ne oli nähny viimeks 4 vuotta sitten. Siinä se jutteli mulle ja iskälle, ja tuntu osottavan kaikki puheensa mulle, mikä oli hassua koska en ollu koskaan ennen nähny koko ihmistä. Kun nainen oli lähteny iskä sano" Kai sä tiiät et se luuli sua koko tän ajan sun äidiks" Well thats nice, mä oonki aina halunnu näyttää 30 vuotta itteeni vanhemmalta. Kyllä mä tunnustan, että musta ja äidistä näkyy et ollaan sukua mut että oltais sama henkilö?! vähä rotiii nyt tähä touhuu hei, mun itsetunto palaa ennalleen tän jälkee varmaa joskus 10 vuoden päästä.
Äiti anto mulle viikonloppuna uuden hatun. Äiti siis oon käsityöläinen ja se on ite huovuttanu sen hatun.
http://www.feltfaction.fi/ Tos on porukoitten yrityksen nettisivut et sieltä voi huomata että ne ei ehkä tee mitää normaalimmista päästä olevia juttuja. Mut mä kyl tykkään! Maanantaina mun kavereitten keskuudessa mun hattu aiheutti lievästi sanottuna hilpeyttä. Ja kotiin kävellessäni naurettiin Iiran kanssa ohikulkijoitten ilmeille. Ei mua oikeestaan kiinnosta mitä muut on mieltä, koska ite tykkään mun hatusta!
Maanantaina aamuna tulin Orimattilasta Helsinkiin, ja yritin päästä kämpilleni. Mut ulko-ovi oli jäässä. Mul oli supertäys laukku ja pyykkipussi. Koska en halunnut kanniskella alusvaatteitani Helsingin keskustan läpi läpinäkyvässä pussissa, jätin pyykit mun postilaatikkoon. Mahto postintuoja ihmetellä.
"The past can hurt. You can either run from it or learn from it"- Lion King
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti