Regrets?

Pahoittelen pientä kirjoitustaukoa,  sain hankittua omaan läbäriini viruksen, ja se on lojunut toimintakyvyttömänä jo pari viikkoa, lisäksi olen lomaillut ja matkustellut. Ehkä suurin syy taukoon on kuitenki ollu se, ettei mulla oo ollu oikeen mitään asiaa :) haluun kirjotella asioista,  jotka on mielenpäällä, enkä pakottaa aihetta.


Mua on pitkään mietityttäny että mikä mua kaduttaa. Mä oon vasta 17,  joten mulla ei oo mitään suuren suuria katumuksen aiheita. ( pitää mainita että mietin pitkään kirjotanko tän päivityksen vai en koska tää on aika henkilökohtainen, mutta tulin siihen tulokseen, että haluun kuitenki kirjottaa tästä) Mietin tässä hetken, ja keksin kolme suurempaa katumusta, jotka kaikki ei-ehkä- niin -yllätävästi sijottuu tähän viimesen parin vuoden sisään.

Katumus 1: mua kaduttaa etten mä lähteny vaihtoon. Nyt kun kaikki kaverit on vaihdossa ja hehkuttaa sitä ni mua harmittaa etten lähteny ite. Syynähän siihe oli se,  että mulla on niin paljon kursseja etten ois mitenkään pystyny, mutta olin lähössä viime kesänä etelä-afrikkaan kesävaihtoon, kaikki oli aikalailla sovittu ja matka puoliks maksettu, ja sit mä jänistin. Sanoin että en halua tuhlata mun vanhempien rahoja( se oli aika kallista) ja että mun pitäis mennä kesätöihin. Totuus on että hukkasin tosi hienon kokemuksen , enkä ees saanu töitä.

Katumus 2 : mua kaduttaa miten laiskaks oon muuttunu. En oo panostanu kouluun niin paljo ku mun ois pitäny, tai panostanu edes yhtään. Lopetin jalkapallon koska mulla ei ollu aikaa sille, vaikka tosiasiassa saisin varmasti järjestettyä aikaa. Bassoon en oo koskenu moneen kuukauteen. Eniten kaduttaa se että mä tykkään kaikista noista asioista, mä tykkään koulusta ja mä rakastan olla hyvä koulussa. Mä rakastan jalkapalloa ja kun mä  pelaan hyvin ni se tunne on mahtava, samoin ku bassonsoitossa. Mä tuun iloseks siitä ku mä onnistun asioissa josta mä tykkään, kuitenki mä
oon lopettanu melkein kaikki asiat joista tykkään koska oon vaan niin laiska.

Katumus 3 : mä oon seurustellu vaan kerran, kaks vuotta sitten kesällä.  Se kesti pari kuukautta kunnes mä lopetin sen... Mä olin tosi onnellinen siinä suhteessa ja kaikki meni tosi hyvin, ja se poika oli täydellinen ja kaikki oli vaan tosi HYVIN. Mutta niin kun oon saattanu jo mainita, mä oon pelkuri. Mua alko pelottaa se , että kaikki menee hyvin ja että siitä suhteesta vois tulla jotakin, joten mä lopetin sen. Mua alko kaduttaa sen suhteen päättäminen melkeen heti, ja mä olin hang up siihe jäbään varmaan jonku vuoden , ja oli jotai puhetta yhteenpalaamisestaki mutta oltiin molemmat muututtu eikä siitä sit tullu mitää.Mutta siis mua ei kaduta se suhteenpäättäminen siks että se ois voinu olla " the one" enkä mä väitä että se ois ollu mikään greatest love story of all time, vaan että  i will never know mitä siitä suhteesta ois tullu koska olin liian pelkuri ottaakseni selvää.

Jotku on saattanu kuulla mun valituksia mun tän hetkisestä koulustani, ja mä mietinkin pitkään että kaduttaako mua se valinta, että menin ressuun. Tulin kuitenki siihe tulokseen että se ei kaduta mua, koska oon tavannu niin paljon hyviä tyyppejä ja esim yhen mulle tällähetkellä tärkeimmistä kavereista.
Viime aikoina face on täyttyny wanhat - kuvista, ja mähän en siis tanssinu, johtuen monista syistä. Monet on kysyny että kaduttaako mua nytten wanhojen jälkee, se etten tanssinu. No ei ainakaan vielä, mutta ehkäpä vielä joku päivä.

Pahottelen et täs ei oo kuvia. Tein tän mun ipadillä eikä tähä pysty lisää kuvia tai ainakaa mä en osaa :D
Ps. Mitä te kadutte?