Mä en taida tuntea itteäni hirveen hyvin, koska kuljen pää pilvissä enkä ollenkaan ajattelu mihin oon kykeneväinen ja mihin en. Tai sit oon vaa toiveikas, ja uskon et today is the day ku saan jotai valmiiks. Joka viikko sanon itelleni, ainaki kerran, et noni nyt mä ryhdistäydyn ja alotan panostamaan koulussa, syömään terveellisemmin, käymään lenkkeillä, olemaan vähemmän koneella yms yms, mut ei se ikinä onnistu. Mulla ei vaan ole minkäänlaista itsekuria ylläpitää asioita jotka oon alottanu. Ku itsekuria jaettiin ni mä olin kattomassa O.C:tä ja syömässä pizzaa.
Sain tässä alkusyksystä ihan mahtavan idean et haluun tehä meiän koulun lehtee sellassen muotijutun, Hellooks tyyliin, ja sit se ois niiku ressulooks. Ehdotin sitä sinne lehen toimitukseen ja sain kannatusta idealleni, ja luvan tehdä jutun tokaan lehteen. No tunnit vierivät, päivät, kuukaudet, ja tässä sitä ollaan, mulle ilmotettiin eilen että deadline on maanantaina. Olishan sitä voinu tarttua toimeen sillon pari kuukautta sitten mutta sehän oliski ollu ihan liian tuotteliasta multa! En voi yhtään ihmetellä että stressinmäärä mun elämässä on elefanttimaista, mutta itseppä sen aiheutan kun en A) tee asioita B) en tee asioita loppuun tai C) teen asiat viime tingassa.
Jos joku tietää miten pystyisin saamaan jotain aikaan, ni kertokaa toki! Koska tällä hetkellä musta tuntuu et leikin piilosta itsekurin kaa, ja se on ostanu itelleen näkymättömyysviitan ebaysta.
" A dream is a wish your heart makes"-Cinderella
Mul on ollu vähän samanlainen tilanne...ainakin periaattees. :D Ero on ehkä siinä, et en oo varma olinko oikeestaan missään vaiheessa niinku sä oot nyt, eli "voi vitsi nyt pitää kyl ryhdistäytyä".
VastaaPoistaOon oikeestaan lukion alusta lähtien ollu aika laid back -asenteella liikkeellä ihan kaikessa: jos ei oo pakko niin en tee, jos on pakko niin teen kun on pakko eli viime hetkellä. Stressiä ei oikeastaan ollut, kun periattees viel ties et ei maailma näihin asioihin kummiskaan kaadu....:P
Nykyään oon laajentanu tätä ajattelumallia: Sen lisäks et teen vaan sen, mikä on pakko, teen niitä asioita joista tykkään. Makoilen, soitan, pelaan, hengaan ja niin pois päin. Opiskelenkin, koska tajuan et haluun tehä sitä: haluun päästä just siihen kouluun mihin haluun, ja siks mä haluun myös opiskella sitä varten.
Suosittelen siis seuraavaa: Mieti ihan kunnolla, mitä sä oikeen haluut ja millä on sulle väliä. Pistä jotenki asiat tärkeysjärjestykseen: haluutko sä tulevaisuudessakaan pistää aikaa tommosiin koulun lehden artikkeleihin? :D Asioiden tekeminen ja tekemättömyys ei aiheuta stressiä, vaan se et siitä ottaa liika paineita. Pistä asiat tärkeysjärjestykseen ja ota vaik vähän aikaa ihan iisisti, nii sit voit taas tehä juttuja, toivottavasti vähemmällä stressimäärällä. :)